Onko paraneminen mielen voimalla tabu?

Lapsena kävin roomalaiskatolisessa uskonnonopetuksessa ja vietin joka kuukausi yhden viikonlopun nunnalassa Jyväskylässä. Nunnat järjestivät meille ihanaa ohjelmaa. Lauantai-iltaisin saimme katsoa elokuvia, jotka nunnat olivat ”hyväksyneet”. Hyllyssä oli Annie-elokuvat, Pikku Prinsessa ja Salainen puutarha, joka oli suosikkini.

Vuosikausiksi unohdin tarinan salaisesta puutarhasta, vaikka se oli tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja jopa vaikuttanut urapolkuuni. Muistin tarinan uudelleen vasta kun pari vuotta sitten seuraajani kertoi katsoneensa elokuvan, joka muistutti menetelmästäni. Etsin samantien käsiini Salaisen puutarhan elokuvaversion, jota olin nunnalassa katsonut. Katsoimme elokuvan yhdessä perheeni kanssa. Olin hämmentynyt!

Tuo elokuva oli todellakin jättänyt jäljen. Kun elokuva alkoi, muistin tarkalleen, seuraavan kohtauksen. Muistan, miten samaistuin tarinan päähenkilöön, orvoksi jääneeseen Mary'n. Myös tarinan syvempi teema oli jollain tapaa porautunut minuun, vaikka lapsuudeteni jälkeen olin todellakin haudannut sen syvälle sisimpääni, aivan kuten tarinassa avain salaiseen puutarhaan oli kätketty syvälle maan poveen...

Mielen voima on tabu - näytelmän arvostelut paljastavat sen!

Kävimme katsomassa Ryhmäteatterin Salaisen puutarhan viime viikolla Suomenlinnassa. Tarina on aivan upea, ja Ryhmäteatterin versiokin ihan katsottava.

Esityksen jälkeen katsoin mielenkiinnosta millaisia arvosteluja näytelmä oli saanut ja huomasin mielenkiintoisen asian: Yksikään arvostelu ei maininnut näytelmän pääteemaa, vaan kierteli ja kaarteli keskittyen sivujuonteisiin.

Näin Helsingin sanomien kriitikko kuvailee: "keskiössä kaikuu vahva viesti omien pelkojen voittamisesta, ystävyydestä ja rakkaudesta luontoon." Njääh, (kas kun ei ole ilmastonmuutosta mainittu :D ). Ei uppoa ainakaan minuun tämä kuvailu.

Kulttuuritoimitus.fi puolestaan kiteyttää näin "Tarina on niin Meerin kasvutarina kuin tarina surusta ja sen ylittämisestä uuden yhteyden kautta". No jaa.

Toki näytelmä on myös kasvutarina, tarina ystävyydestä ja tarina luonnon kauneudesta, silti ne ovat vain tarinan pintaa. Syvemmällä on kovaa asiaa mielen ja ajatuksen voimasta. Mielestäni on omituista, etten löytänyt yhtään arvostelua, jossa tätä olisi mainittu edes rivien välissä. Kyllä kriitikoilta odottaisi kykyä nähdä syvempiä teemoja.

Englanniksi löytyy valtavasti analyysejä, joissa mielen voima on nähty tarinan kärkiteemana. Ensimmäisenä hakutuloksena on opas maailmankirjallisuuden klassikoihin: "The Secret Garden emphasises the power of positive thinking: “thoughts – just mere thoughts – are as powerful as electric batteries – as good for one as sunlight is, or as bad for one as poison”. This focus on the power of positive thoughts highlights Burnett's interest in New Thought and Christian Science.

Luulen ymmärtäväni mistä on kyse.

Näytelmän pääteema on tabu yhteiskunnassamme ja olisi vastuutonta, jos toimittajat kirjoittaisivat siitä. Pitäähän lehtien palstojen olla turvallisia tiloja. Olisi syrjivää ja eriarvoistavaa ajatella, että emme ole olosuhteiden uhreja, vaan että voimme itse vaikuttaa asioihin niinkin helposti saatavilla olevan asian avulla kuin omat ajatukset ja tunteet...

Salaisen puutarhan pääteema on ajatuksen voima, ja jotain niin härskiä kuin ajatuksen parantava voima. Salaisen puutarhan luoja Frances Hodgson Burnett vilpittömästi uskoi, että ajatuksillamme ja tunteillamme on vaikutus fyysiseen maailmaan.

Tarinassa koppava orpotyttö muuttaa setänsä kolkkoon kartanoon. Hän löytää avaimen salaiseen puutarhaan. (Eli avaimen omaan alitajuntaansa ja mielen voimaan). Tyttö alkaa iloita elämästä ja saa koko elämänsä ajan sairastaneen, säälissä rypevän serkkunsa paranemaan fyysisistä vaivoista ajatusmaailmaa muuttamalla.

Ryhmäteatterin näytelmässä oli jopa muutaman repliikin verran yritetty rautalangasta vääntää mielen vaikutusta kehoon, kun viitattiin siihen, että lääkkeet eivät auta ja mainittiinpa myös ”lääkäri” joka oli kehoittanut sairasta serkkua "haastamaan itsensä ja astumaan epämukavuusalueelle". (Tämähän on suoraan yksi Eroon oireista -kirjani askelista!!!)

Minua usein arvostellaan siitä, että puutun asioihin, joihin minulla ei ole ”koulutusta”. Nyt voin onneksi kertoa, että olen opiskellut taidekritiikkiä korkeakouussa arkkitehtiopintojen aikana. Eli tämä kirjoitus on ihan oikeaa asinantuntijatekstiä. 😉

Väitän, että näytelmästä kirjoitetut arvostelut ovat siis osoitus siitä, että ajatuksen voima on yhteiskunnassamme tabu.

Mikseivät kriitikot ole maininneet tätä tärkeää teemaa arvosteluissaan? Nähdäkseni on kolme vaihtoehtoa.

1. Voi olla, että kriitikot ovat teeman huomanneet ja valinneet olla kirjoittamatta.
2. Toisaalta, voi olla myös niin, että asia on niin arka, että siltä sulkee silmänsä.
3. Kolmas vaihtoehto on, että tuota mielen voimaa ei ole olemassa kriitikoiden maailmankuvassa, ja silloin sitä ei kertakaikkiaan näe. (Ja tämä ilmiö onkin erinomainen esimerkki mielen voimasta. Mieli luo todellisuutemme! Se mitä emme näe, ei ole olemassa.)

Miksi mielen voima on tabu?

Tästä saa kiittää ainakin lehdistöä, joka on nyt muutaman vuoden pyrkinyt muokkaaman yleisiä asenteita. Ollaan lähdetty jonkinlaiseen pelon kierteeseen, jossa on yksi hyväksytty ja ”oikea” näkökulma ja muista näkövinkkeleistä kurkistavat ja näkymistään kertovat ihmiset tehdään naurunalaisiksi. Ja harvallapa on sitten rohkeutta asettua tuohon rintamaan, jossa tulee nopeasti häpeäpaaluun ripustetuks. Vähänkin pelokkaalle ihmiselle kehittyy itsesensuuri. Ja mikä lehdistöön on sitten vaikuttanut, sitä voi miettiä.

Kartan kansalaisuuteen perustuvia stereotypioita, mutta tuntuu että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sääntöjen noudattaminen ja "oikein" tekemininen, olivatpa säännöt kuinka absudereja tai järjenvastaisia. Ja siksi olemme ehkä herkemmin samaan muottiin meneviä ja pelkäämme tuoda omia ajatuksiamme esiin.

Oli miten oli, suosittelen lämpimästi katsomaan, lukemaan tai kuuntelemaan tarinan nimeltä Salainen puutarha. Tarina on upea ja toimii monessa formaatissa. Itselleni rakkain on toki tuo elokuva, koska siitä minulla on niin ihania muistoja lapsuudesta.

Paraneminen ja mielen voima

Tarinassa Maryn serkku oli kuullut pienestä asti, kuinka vaarallinen hänen syntymänsä oli ja kuinka heikko tämän sydän oli. Poika oli heiveröinen, ei päässyt kävelemään ja kärsi yliherkkyyksistä sekä sydänvaivoista. Hän velloi näissä "diagnooseissa" ja sai ties kaikenlaisia "hoitoja" lääkäreiltä, mutta mikään ei auttanut.

Ja jos paraneminen Salaisen puutarhan "reseptiä" noudattamalla kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Free to Heal® -kurssiini. Julkaisin kurssi vuonna 2019, mutta nyt ymmärrän, että siemen oli kylvetty jo 90-luvulla lapsuudessa, kun katselin Salaista puutarhaa nunnalassa. Jos olet raskaana suosittelen puolestaan Birth to Heal™ -kurssia.

Tässä myös lyhyt video, jossa avaan mielen voimaa ja sitä, miten aineeton vaikuttaa fyysiseen maailmaan.

Oletko sinä tutustunut Salaiseen puutarhaan? Olisi kiva kuulla, mikä sinun mielestäsi on tarinan teema.