Lapsena kävin roomalaiskatolisessa uskonnonopetuksessa ja vietin joka kuukausi yhden viikonlopun nunnalassa Jyväskylässä. Nunnat järjestivät meille ihanaa ohjelmaa. Lauantai-iltaisin saimme katsoa elokuvia, jotka nunnat olivat ”hyväksyneet”. Hyllyssä oli Annie-elokuvat, Pikku Prinsessa ja Salainen puutarha, joka oli suosikkini.

Vuosikausiksi unohdin tarinan salaisesta puutarhasta, vaikka se oli tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja jopa vaikuttanut urapolkuuni. Muistin tarinan uudelleen vasta kun pari vuotta sitten seuraajani kertoi katsoneensa elokuvan, joka muistutti menetelmästäni. Etsin samantien käsiini Salaisen puutarhan elokuvaversion, jota olin nunnalassa katsonut. Katsoimme elokuvan yhdessä perheeni kanssa. Olin hämmentynyt!

Tuo elokuva oli todellakin jättänyt jäljen. Kun elokuva alkoi, muistin tarkalleen, seuraavan kohtauksen. Muistan, miten samaistuin...